Kai Kilpinen, 64

Pian jo 65 vuotta kesäasukkaana Vihtijärvellä

Kesä on tuonut tullessaan myös kesäasukkaat, joihin voi laskea kuuluvaksi arviolta joka toisen vastaantulijan näin lomakauden aikaan. On siis enemmän kuin perusteltua valita yksi heistä heinäkuun Kuukauden Kyläläiseksi. Harva vakituinenkaan asukas nimittäin tuntee Vihtijärven ja sen historian paremmin kuin Kai Kilpinen.

Hänen isoisänsä oli nimittäin Wäinö Alanko, joka toimi aikanaan Hiiskulan kartanon metsänvartijana ja asui pitkään Ylisepässä. Myös Kilpisen äiti on syntynyt kyseisessä rakennuksessa. Ylisepältä ovat myös Kilpisen ensimmäiset lapsuudenmuistot, kun hän vietti siellä kesiä isoäitinsä luona (isoisä kuoli jo vuonna 1936; lue lisää Wäinö Alangosta Vihtijärven kylähistoriikista). "Vuodesta 1945 olen viettänyt kesäni täällä", Kilpinen kertoo. 1940-luvun lopulta alkaen perhe vietti kesänsä Lapoojärven rannalla sijaitsevassa mökissä, joka edelleen on Kilpisten omistuksessa. Vanha mökki sai kuitenkin väistyä uuden tieltä muutama vuosi sitten, kun viereen nousi uusi kesäasunto - vierastupana ja varastona sille kuitenkin on edelleen käyttöä.


Kai ja Tuulikki Kilpisen kesäpaikka on todella idyllinen. Pihaan johtaa viehättävä kapea kuja, jonka ylle puiden oksat molemmin puolin kaartuvat. Pihamaalta aukeaa upea näkymä Lapoojärvelle. Mistään mökkipahasesta ei ole kyse - kaikki mukavuudet löytyvät, ja varustus on sellainen että siellä voi viettää aikaa myös talvella. "Olemme viettäneet täällä myös pari joulua", Kilpiset kertovat. Nyt kun myös Tuulikki on hiljattain jäänyt eläkkeelle, aikaa on enemmän. Myös lapset, 39-vuotias tytär ja 36-vuotias poika viihtyvät Vihtijärvellä. Lapsenlapsia pariskunnalla on kolme.


"Vihtijärvi on muuttunut paljon vuosikymmenten aikana", Kilpinen kertoo. Ehkä suurin muutos on se että palveluita, kuten pankki ja kauppa, on hävinnyt. Kilpinen pitää kuitenkin Vihtijärveä hyvin vireänä kylänä, ja arvostaa sitä että kylällä on niin monenlaista toimintaa. Ehkä kaikkein parasta on luonto - se on todella kaunis. Vuosien varrella kylän tiet ja metsät ovat tulleet hyvin tutuiksi, ja kouluaikoina kerätty kasviokin on täynnä kasveja Vihtijärven lähes joka kolkasta.

Vuosikymmenten varrelta on kertynyt paljon muisteltavaa. 1950-luvun lopulla nuori poika löysi myös kesätöitä Vihtijärveltä. Hiiskulan kartanolle pääsi tekemään monenlaisia töitä, ja kesäpäivät kuluivat mm. sokerijuurikasmaata harventaen tai heinätöissä. Aikanaan ehkä ikävältä tuntunut lannan lapiointikin nostaa tänä päivänä jo hymyn huulille sitä muistellessa. Työpäivä oli kymmentuntinen, ja siihen kuului tunnin ruokatunti. Työtehtävät vaihtuivat kesän mittaan, joten kartanon työntekoa pääsi näkemään hyvin monipuolisesti.

Nykyisin kesän traditioihin kuuluvat juhannuskisat ja -tanssit, joissa Kilpiset tänäkin vuonna nähtiin. Nuoruusvuosina kilpailuista tuli kotiin viemisiksi palkintolusikoita, mutta nyt on lastenlasten vuoro osallistua. Loppukesän rapujuhlat ovat myös jokavuotinen perinne - ravustus on pariskunnan mieluinen harrastus. 

"Koska asumme kerrostalossa keskellä Helsinkiä, kesäasunto Vihtijärvellä tarjoaa juuri oikean kontrastin", Kai Kilpinen kuvailee. Häntä kuunnellessa huomaa, että kiintymys kylään on hyvin suuri. "Juureni ovat niin syvällä täällä".
Kaupunkilainen taitaakin olla sydämeltään vihtijärveläinen.

28.06.2009 Teksti ja kuvat: Heli Einesalo

Klikkaamalla lisätietoja