Nanna Holmqvist, 91


Nanna Holmqvist ihastelee Hiiskulan pihalta tuotuja leskenlehtiä vanhainkodissa kirkonkylällä.

Tilanhoitajan tytär kaipaa kotiinsa

Pöydällä on pieni kimppu keltaisia leskenlehtiä. "Tussilagor", sanoo haikea vanhus äidinkielellään. Nanna Holmqvist on juuri saanut kevätkukkia Hiiskulasta, vanhan kotitalonsa nurkilta. Ne saavat Vihdin kirkonkylällä vanhainkodissa asuvan Holmqvistin mielen palaamaan lapsuuteen.

Johanna eli Nanna Holmqvist on vanhin vihtijärveläinen, joka täyttää tänä vuonna 92 vuotta. Sen vuoksi hän saa myös kunnian olla ensimmäinen Kuukauden kyläläinen tuoreilla Vihtijarvi.fi-sivuilla. Näillä sivuilla esitellään jatkossa tavallisia kyläläisiä, nuoria ja vanhoja.

Nanna Holmqvistin isästä Lars Gustav Holmqvististä tuli vihtijärveläinen, kun Brummerit kutsuivat hänet Hiiskulan kartanon tilanhoitajaksi. Lars Gustav ja Saimi, omaa sukuaan Rantala, saivat kolme lasta, jotka syntyivät kaikki Vihtijärvellä. "Muut lapset ovat jo edesmenneitä", Nanna Holmqvist kuiskaa.

 

Hernelajikekin on kadonnut

Moni muukaan asia ei ole enää kuin ennen. Lapsuudenkotia Hiiskulassa ei enää ole, mutta perustukset ja kellarin Nanna Holmqvist on vielä löytänyt Vihtijärvellä käydessään. "On mukava käydä kurkistelemassa paikkoja, tulee niin kotoinen olo", hän kertoo. Syntymäkoti oli vanhan makasiinin lähellä, jossa talon puuvaja on yhä nähtävissä.

Jos ovat kadonneet lapsuuden rakennukset, tuttu hernekin on vanhuksen mukaan hävinnyt. Sellaista pientä ja maistuvaa hernettä, jollaista lapsena Vihtijärvellä syötiin, ei Nanna Holmqvistin mukaan enää ole olemassa. Ennen niitä puhdistettiin erityisessä herneenpuhdistamossa, jossa oli kaksi ränniä: toinen puhtaille herneille, toinen roskille. "Sinne rännille me lapset aina menimme kourinemme", Holmqvist muistelee.

Nanna Holmqvist on toki asustellut muuallakin. Hän kävi koulua muun muassa Porvoossa ja työskenteli kotiapulaisena milloin Helsingissä milloin Pernajassa. Kerta toisensa jälkeen ajatus ja puhe palaa kuitenkin Vihtijärvelle: niihin kotitalon sikoihin, kanoihin, Hiiskulan marjapensaisiin, ruusuihin ja sireeneihin, joita ei enää ole. Lopulta hän keksii yhden asian, joka on kuin ennen. Vanhan kodin läheisessä risteyksessä hän on nähnyt vaaleanpunaisia ruusuja. "Ne ovat jäljellä."

Omaa perhettä Nanna Holmqvistillä ei ole, muttei häntä unohdettukaan ole. Hän saa usein vieraita kotikylältä, ja sekä siskon että veljen lapset käyvät katsomassa. Ja onhan hänellä Pelle. Se on nukke, jonka Nanna sai vauvana. Pelle on seurannut mukana kaikki nämä vuodet, ja siellä se yhä istuu emäntänsä kaverina - vanhainkodissa.

 

16.04.2008 Aku Ahlholm, teksti ja kuvat

 


Nanna Holmqvist ja Pelle-nukke, joka on seurannut emäntäänsä vuodesta 1916 lähtien kaikkialle.

Klikkaamalla lisätietoja