Heikki Hepoluhti, 65


Heikin kotitalo sai jouluisen asun adventiksi.

Järvelän isäntä hiljentyy joulun viettoon

Seitsemän jälkeen aamusella syttyy Järvelän puuhellaan valkea. Aamun lehteä hakiessa on hyvä tutkailla alkavan päivän säätä: pääseekö tänään tekemään ulkohommia? Aamukahvikupposen ja lehden ääressä, hellan lämmittäessä tupaa alkaa Hepoluhdin Heikin, eli tuttavallisemmin Hessun, päivä. Jos keli on hyvä, kipaisee Hessu lenkille. Talvella mieluusti hiihtäen, kesällä vaikkapa pyöräillen.?

Liikunta on keskeinen osa elämää. 
"Talvet kun hiihtää, niin jaksaa kesät pelata pesäpalloa", Heikki hymyilee. Miehellä on takana peräti 25 Finlandia-hiihtoa, ja taskussa hiihtoneuvoksenkin arvonimi. Kotikylän paras hiihtolenkki vie Rokokalliolle, mutta hyviä latuja on myös Rajamäellä ja Karkkilassa. Lunta olisi siis toiveissa tällekin talvelle. Suunnitelmissa on myös matka Ylläkselle, joten hiihtoladuille päässee joka tapauksessa.

Lapin maisemiin Heikki suuntaa mielellään myös muina vuodenaikoina. Erityisesti patikkaretket ruska-aikaan ovat upeita. 
Eläkkeelle jääminen pari vuotta sitten raivasi kalenterista mukavasti tilaa mieluisille harrastuksille. Silloin kun on mahdollista, Heikki lähtee katselemaan maailmaa vähän kauemmaskin. Parhaita ovat paikat, jotka eivät ole aivan niitä perinteisimpiä turistirysiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet matka Perun Machu Picchuun kummipojan kanssa, sekä Lofooteille tehty reissu rakkaan Tarjan kanssa. Tulevaisuudessa pariskunta saattaa suunnata johonkin Euroopan kaupunkiin. Yksi Heikin ja Tarjan yhteinen harrastus on kansantanssi. Se on tuonut mukanaan paljon hyviä ystäviä, ja upeita reissuja eri tapahtumiin.

Yleisesti ottaen harrastukset merkitsevät Hessulle aktiivista elämää, ja itsensä kunnossa pitämistä.
Oma kylä on syntyperäiselle vihtijärveläiselle miehelle rakas. 
"Olen tavattoman ylpeä Vihtijärvestä, ja on upeaa olla vihtijärveläinen", Heikki sanoo vakavana. Hän suuntaa kiitoksensa kaikille niille ihmisille, jotka eri tavoin ovat olleet mukana pitämässä kylää vahvana ja elinvoimaisena, mm. koulu- ja kylätaloprojektin yhteydessä. 

Kotitalo on niinikään se ainoa oikea koti, vaikka matkan varrella on tullut asuttua muuallakin. Järvelä on alun perin Hiiskulan Sepän talon torppa, jonka Heikin isoisä Johan Robert 'Roope' Hepoluhti lunasti itselleen vuonna 1903. Heikin koti se on ollut jo yli neljän vuosikymmenen ajan. Tarjalla on myös oma asunto Karkkilassa, joten pariskunta voi viettää aikaa halutessaan myös siellä. Kuitenkin varsinkin kesäaikaan elämä asettuu aika paljon Vihtijärvelle.

Kun adventin aika lähestyi, syttyi Järvelän torpan ikkunoille lukuisia kynttilöitä. Keittiöön on vaihdettu joulunpunaiset verhot. Ulkona olevat lukuisat lyhdyt tervehtivät tulijaa muutoin pimeässä, lumettomassa marraskuisessa maisemassa. Joulun aika merkitsee Hessulle ennen kaikkea hiljentymistä, ja joulun laittamista ? rauhalliseen tahtiin. Yksi joulun odotukseen liittyvä perinne on läheisten kanssa vietettävä puurojuhla, jonne kokoonnutaan joka vuosi yhteen Tarjan ja tämän lasten perheiden kanssa. Tällaiset perinteet ovat yksi rikkaus, jota rakkaus Tarjaan toi mukanaan. 

Joulun aikaan Heikin ja Tarjan löytää myös Vihtijärven kappelin tapahtumista. Kauneimmat joululaulut, kynttilöiden vieminen haudoille ja joulukirkko ovat perinteitä, joita halutaan vaalia. 
"Kun ihmiset muistaisivat hiljentyä. Unohtaa kiireet, ja muistaa myös muualla olevia läheisiään", Heikki välittää jouluisen terveisensä kaikille kyläläisille. 
"Ja muistakaa olla kilttejä, tontut ovat liikkeellä", Hessu lisää pilke silmäkulmassa.
Kun Järvelän isännän päivä on pulkassa, lämpiää pihasauna. Sieltä hankeen, ja paljain jaloin takaisin talolle.


30.11.2011 Teksti ja kuvat: Heli Einesalo

Klikkaamalla lisätietoja