Henna-Riina Kuusela, 30

 

Oviaukkoon on kirjoitettu isäntäväen nimikirjaimet, H+0.
 

Palaset loksahtelevat paikoilleen

 
Musiikinopettaja Henna-Riina Kuuselan elämässä rakennetaan nyt taloa. Harkko toisensa jälkeen asettuu kohdilleen. Samalla Henna on koonnut elämänsä palapeliä, jossa kaikki palaset tuntuvat sujahtavan paikoilleen kuin itsestään. Talon pohjarakenteet näkyvät jo jylhän rinteen päällä Rantametsäntiellä, missä hommia on paiskittu puolison Ollin kanssa keväästä lähtien. Kuusten korkeat latvat huojuvat lempeästi samalla tasolla talon pohjan kanssa. Näkymä on komeudessaan pysäyttävä. Kun Henna ja Olli kävivät katsomassa mahdollista tontin paikkaa, he tiesivät tulleensa kotiin. "Tämä paikka valitsi meidät. En ole aiemmin uskonut, että sellaista tunnetta voi tullakaan", Henna kuvaa.
 
Palapelin pohjalevy muotoutui lapsuudesta Ähtärissä. Hennan ja Ollin kodin seinällä on kuva Hennan kotitilasta. "Se on rakas paikka, mutta en tunne mitään tarvetta palata pysyvästi Ähtäriin. Elämä nyt on rakentunut tänne."
Sibelius-lukiosta tuo rakentuminen alkoi. Henna muutti Ähtäristä Helsinkiin, lukioon, vuonna 1997. Ensimmäisenä päivänä hän tutustui Kuuselan Annaan (nykyään Tallgren). Molemmat pyörivät koululla ihmeissään, tuntematta entuudestaan ketään. Siitä ystävyys alkoi, eikä kukaan arvannut silloin, mitä muuta ystävyys voisi tuoda.
"Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa käymässä Annan kotona Vihtijärvellä. Annan yläasteikäinen pikkuveli Olli kaasutteli vanhalla Corollalla keskellä peltoa. Silloin Olli oli "vain pikkuveli", Henna naureskelee. 
Nykyään tuo Annan pikkuveli on Hennan aviomies. Hennan ja Ollin palaset alkoivat sulautua yhteen vuonna 2004. Naimisiin pari meni tämän vuoden tammikuussa. "Me ei ainakaan hötkyilty. Piti vähän miettiä", Henna hymyilee.
 
No, keväällä pari muutti Espoosta Vihtijärvelle, käytännöllisesti lähemmäs rakennusta. Asuntokin löytyi kuin tilauksesta punaisen koulurakennuksen yläkerrasta, keskeltä kylää. "Hamporin Ikketämän asunnon meille järjesti, hänelle kuuluu siitä suuri kiitos." 
Henna on mieltynyt kylän ilmapiiriin. "On siistiä, kun ihmiset saattavat poiketa tontilla ihan muuten vaan, ilman ilmoittamista." Pistäytymisen kulttuurin hän säilyttäisi kernaasti myös sitten, kun talo on valmis. "Voi tulla ihan vaan katselemaankin. Ei aina joudu hommiin. Välttämättä!"
 
Väliaikaisesta kodista koulunmäeltä on lyhyt matka harrastuksiin. Kyläkuoro V-duuri on Hennan johtama, ja harjoitukset pidetään viikoittain viereisellä kylätalolla. Kuoroa hän haluaa kehittää edelleen, ja kannustaa yhä uusia kuorolaisia liittymään lauluporukkaan mukaan. 
VPK:n naisosastossakin Henna häärää. "Nyt mulla on ihan oikea harrastus!", hän hihkuu, ja meinaa harrastusta musiikkimaailman ulkopuolella.
 
Musiikkia Henna saa harrastaa myös ihan työkseen. Sopiva palapelin palanen löytyi sattumalta Karkkilasta. Samainen Anna-ystävä jäi lukuvuoden alussa Karkkilan yläasteen ja lukion musiikinopettajan virasta äitiyslomalle. Henna onnistui saamaan tämän viransijaisuuden.
Asiat näyttävät järjestyvän.
 
Marraskuu merkitsee Hennalle lepoaikaa, talviunille kömpimistä. Pakkasten tultua rakentaminenkin jäädytetään - ja keskitytään taloprojektissa suunnitteluhommiin. Henna haluaa levätä ja kerätä voimia kevääksi, jolloin pääsee taas tositoimiin raksalle. "Jospa sitä lähtis vaikka häämatkalle!", Henna virnuilee. 
Senkin palan voisi palapeliin vielä asetella. 
 
 
01.11.2011 Teksti ja kuvat: Lea Viitaniemi

Klikkaamalla lisätietoja