Lokakuu 2017: Kaisa Nurmi, ihan kohta 80 vuotta

Kesäaikana työmatkat taittuivat mopolla

Oletko ollut Vihtijärven koulussa oppilaana 1990–2000? Jos olet, niin muistat varmaan Perälän Kaisan, eli Kaisa Nurmen, joka toimi koululla tuohon aikaan keittäjänä. Kaisa muistelee tuota aikaa lämmöllä – mieleen jäi esimerkiksi se, kun Kuuselan Kaisa vannotti keittäjä-Kaisaa pysymään töissä ainakin siihen asti kunnes hän itse siirtyy yläasteelle. Ja Kaisa pysyi. Aina siihen saakka kun eläkepäivät koittivat vuosituhannen vaihteessa.

Kaisan perhe muutti Karkkilasta juuri ja juuri Vihtijärven puolelle Perälän taloon kun Kaisa oli vasta 3-vuotias. Ylituvalla asuttiin isolla joukolla koko perhe; vaari, vanhemmat, Kaisa, sisko Leena ja veli Pekka.

Nostalgisen 50-luvun puolivälissä parikymppinen Kaisa kohtasi vihtijärveläisen Aarnen – mies oli bongannut polkupyöräilevän Kaisan ollessaan maantienrakennustöissä ja tuli tervehtimään Kaisaa kotiin Perälään. ”Katajan Esko oli puhemiehenä”, naureskelee Kaisa.

Naimisiin mentiin ja aluksi muutettiin Aarnen kotitalon yläkertaan. Suhteellisen pian kuitenkin siirryttiin Perälään Kaisan suvun keskelle.  Ylitupa kävi ahtaaksi ja nuoripari muutti Alitupaan, joka käsistään kätevän Aarnen toimesta on tähän päivään mennessä kokenut useita muodonmuutoksia. Alun perin rakennus oli Airolan koulun sauna, joka siirrettiin Perälän puolelle jo kauan sitten. Vuosien saatossa ja perheen kasvaessa, on taloon tehty aina uusi eteislaajennus. Nyt Kaisa ja Aarne asuvat Alitupaa kaksin, mutta kolme lasta, neljä lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta takaavat ajoittain sopivan vipinän.

Perälässä kukat ovat kukkineet aina hienosti. Toiseksi uloimman eteisen ikkunoista Kaisa voi vielä ihailla runsaita kesäkukkia.

Kaisa ja Aarne emännöivät ja isännöivät Perälän tilaa karjaa hoitaen ja peltoja viljellen. Kun päätettiin, että Kaisa lähtee ulkopuoliselle töihin 70-luvun puolessa välin tienoolla, vaihtuivat lypsylehmät lihakarjaan. Kaisa meni ensin Kaislarantaan töihin Poliohuollolle, kuten niin monet muutkin kyläläiset. Tuohon aikaan asukkaita oli parisenkymmentä ja töitä tehtiin kahdessa vuorossa.

Kaislarannan kauden jälkeen Kaisa siirtyi seurakunnalle Riuttarantaan töihin emännäksi. Kesäaikana työllistivät rippikoululeirit, talvella Kaisa teki sekalaisia hommia muun muassa kunnalle. Kaisalla ei ole koskaan ollut ajokorttia, joten Aarne sai toimia autonkuljettajana talvisaikaan. Kesäisin työmatkat taittuivat kätevästi mopolla – toisinaan rippileirin keittiöön pikkuapulaiseksi mukaan otettu siskon tytär saikin unohtumatonta kyytiä tädin mopon tarakalla.

”Mukavia töitä ja mukavia työkavereita on ollut”, myhäilee Kaisa. Pian pyöreitä täyttävä Kaisa on mielellään ihmisten kanssa tekemisissä ja odotteleekin jo pian alkavaa Tiistaikerhoa.

(2.10.2017 AN/KP)

Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä - tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.

Klikkaamalla lisätietoja