Toukokuu 2017: Mikko Vaskela, 63

 

Ajettaessa kauniin punaisen maalaistalon pihaan, tervehtii riemukas koiranhaukunta tulijaa. Talon kaksi mäyräkoiraa varmistavat, että vierailija ei tupsahda kylään huomaamatta. Talon isäntä Mikko Vaskela pyytää astumaan peremmälle tupaan. Mikko pitää maatilaa jo kolmannessa polvessa yhdessä vaimonsa Pirjon kanssa Lapoon järven rannalla."Kerran olen muuttanut, noin 300 metriä omasta lapsuudenkodistani tähän vaarin rakentamaan taloon. Kauemmaksi ei ole tarvinnut lähteä."  Aikuiset lapset, joita on siunaantunut kaksi kappaletta, ovat jo muuttaneet omilleen. Nykyisin perheeseen kuuluvat myös ”mäyrislapset” Hippu ja Lissu.

Mikko on tällä viikolla tehnyt toukotyöt, ja kylvänyt rapsin siemenet peltoon. Yleensä tähän aikaan vuodesta luonto on jo vehreää. "Saa nähdä mitä tästä tulee, koska kevät on ollut kylmä". Mikko miettii. Pakkasyöt tekevät hallaa. Mikko viljelee rapsin lisäksi ohraa, nyt enää harrastuspohjalta. Emakkotilaa Mikko on pitänyt 41 vuotta, mutta luopui siitä edellisvuonna. Tänä vuonna koittivat hyvin ansaitut eläkepäivät. ”Olen maksanut yrittäjäeläkettä 18-vuotiaasta asti, joten hyvillä mielin siirryin eläkepäiville ajoissa ennen kuin eläkeikäraja karkaa kauemmas", Mikko nauraa, ja kommentoi ettei jää kaipaamaan EU-byrokratiaa. Tällaiset perhetilat ovat pian historiaa, nykyisin ei alle 200 hehtaarin tiloja kannata juuri pitää päätoimisesti. ”Kun aloitin, tunsin kaikki emakot nimeltä, ja ehdin rapsutella niitä korvan takaa”, Mikko muistelee ja jatkaa: "Muistan vieläkin lapsuudesta lehmipolut, joita pitkin juostiin paljon. Nyt polut ovat metsittyneet ja ahot kasvaneet umpeen. Ennen niissä kasvoi kukkia ja mansikoita. Nyt lapsilla on eri leikit, käpylehmät ei taida kiinnostaa", Mikko nauraa.

Vaimo Pirjo on vielä työelämässä. Päivisin Hippu ja Lissu pitävät Mikolle seuraa, ja tuovat paljon iloa. Mutta kyllä ne tekevät myös palkkansa edestä töitäkin. Hälytystehtävän lisäksi ne pitävät tilan jyrsijäkantaa hyvin kurissa. Ovat luontaisia siihen tehtävään. Välillä koirat innostuvat omille retkilleen, kuten tänäkin aamuna tapahtui, kun toinen karkasi omille reissuilleen, ehkä jäniksen perään. Piti kylläkin huolen, että ehti ajoissa haastatteluun.

Mikko on jo kolmannen polven vihtijärveläisiä, ja kylän menot ovat tulleet tutuiksi. "Urheiluseura Uhkassa olin aikoinaan ahkerasti, hiihdettin paljon isoilla joukoilla. Talkoot ovat hauskoja sosiaalisia tapahtumia, joita ennen tehtiin paljon isolla porukalla. Nummarikin maksettiin parissa vuodessa talkoovoimin." Talkootyöt ovat nyt hiljentyneet aiemmista vuosista, ihmisillä on kait toisenlaisia kiireitä.

No, käykö aika eläkkeellä pitkäksi? Pian satavuotiaassa  talossa riittää jatkuvasti  rempattavaa. Samoin hienossa perinnepihassa. "Omaa rantaakin on senverran ettei tarvitse naapureita kiusata", Mikko nauraa. "Lapsena tuli puljauduttua vedessä, mutta nykyisin hyvä, jos kerran kesässä käyn kastautumassa. Laiturilta kaloja narraan, viimeksi sain kolme haukea kutuaikana". Mikko kertoi kalastelleensa myös paljon lapsuuden kesinä aina työn lomassa. "Olen tottunut työrytmiin jo lapsesta asti, jolloin lapset osallistuivat tilan töihin. Eläkkeellä jatkuu sama rytmi, herään joka aamu ajoissa, mutta en enää viideltä".

Mikko pitää itseään ajan tasalla lukemalla paljon hyviä kirjoja sekä lehtiä. Yksi kirjasuosikeista on Halldór Laxnessin Salka Valka. Myös poliittinen historia kiinnostaa, erityisesti Teemu Keskisarjan kirjat. Mikko kertoi käyneensä historiallisilla retkillä Venäjällä rajan takana, joissa juuri Keskisarja on ollut oppaana. Esimerkiksi viime kesänä tuli käytyä Suomussalmella Raatteentiellä.  Ensi kesänä matka suuntautuu Viipuriin ja Äyräpäähän. Myös musiikin kuuntelu kuuluu lempiharrastuksiin. Sydäntä lähinnä on Roots-pohjainen kantrimusiikki.

Soteuudistus harmittaa, kun asiat ovat hyvin. Mennäänkö hyvästä ojaan. "Pelkään, että julkinen sektori jää kapeaksi, kun kermat kuoritaan päältä pois. Karkkilan terveyskeskuksen palvelut toimivat niin hyvin, etteivät ihmiset malttaisi lähteä sieltä pois".

(16.5.2017 K.K)

Klikkaamalla lisätietoja