Marraskuu 2016, Antti Palonen, 40

Olisin muuttanut pois, ellen viihtyisi täällä

Marraskuun kuukauden kyläläisemme löytyy Kärrintieltä. Kylän luoteiskulmalta ei olekaan vähään aikaan ketään tavattu. ”Mä arvasin, että tilastollisesti ajateltuna jossain kohtaa tää nakki napsahtaa”, totesi Palosen Antti, kun haastattelua pyydettiin. ”Huomasin, että sata kyläläistä on jo haastateltu, ja kohta siirtyy vuoro tänne. Tervetuloa vaan.”


Vihtiläinen. Vastuullinen. Velvollisuudentuntoinen. Viihtyy kotisohvalla.

Vihtiläinen

Juuri 40 vuotta täyttänyt Ana muutti Vihtijärvelle 10-vuotiaana Vihdistä, Pappilanpellosta ja asuu nyt itse rakennetussa talossa entisen kotitalon naapurissa. Viihtyykö? ”Olisin muuttanut pois, ellen viihtyisi täällä”, kuitataan haastattelijalle ykskantaan.

Vastuullinen

Karting-autojen parissa kuukauden kyläläisemme teki töitä vuosikausia. Perheen karting-alan yritys toi maahan, myi ja huolsi kartingautoja. Kisoja kierrettiin, paljolti viikonloppuisin. Kuulostaa hienolta. ”Ei se ollut perheelliselle aikataulullisesti kovin sopivaa homma”, toteaa Ana. Toimiva yritys myytiinkin sitten ja nykyään hän on töissä rakennusfirmassa.

Joka toinen viikko Ana ohjaa koululaisten sählyä Nummarilla ja on mukana lasten harrastuksissa. Muuna vapaa-aikana hän harrastaa mielellään biljardia, pokeria ja lukemista. Lasten, Vennin, 10 ja Valtterin, 8, äiti, Tarita Lehtimäki on suorastaan luoto-, sieni-, marja- ja hiihtointoilja. ”Olen minäkin välillä mukana sieni- ja marjareissuilla”, myöntää Antti, ”luonnossa on hyvä olla”.

Perheeseen kuuluu jo mainittujen lisäksi myös lemmikkejä; koirat Hilma ja Harmi sekä kissa Elsa. Yhtäkkiä tuleekin rajausongelma, koska helposti perheeseen kuuluvat myös naapurissa asuva äiti Riitta, ja toisessa naapurissa asuva veli Pete perheineen. Muutkin lähinaapurit pääsevät vaivatta lähipiiriin.

Velvollisuudentuntoinen

Nyt kunnassa pyöritellään kyläkoulujen lopettamista harva se vuosi. ”En voi tajuta koulun lopettamiskinastelua. Miksei kunnassa voida vihdoin käsittää kylien asemaa hyvinä veronmaksajina ja kansalaisina pieniä palveluja vastaan. Kylät ovat tuottoisia, pitäisi miettiä toisin päin!”.

Toinen asia, varsinkin hiljattain vietetyn halloweenin aikoihin, herättää ajatuksia: ”Kun tehdään ja järjestetään jotain yhteisönä, niin jokaisen, jota asia koskee, pitäisi voida osallistua, ettei kenenkään osuudesta muodostu liian suurta. Meillä jokaisella on omat hommamme ja kiireemme, mutta kun kysymyksessä on esimerkiksi koulun vanhempainyhdistys tai paikallinen urheiluseura joiden toiminnasta ainakin kaikkien lapset hyötyvät, en ymmärrä osallistumattomuutta. Ainakin pieni panos yhteiseen hyvään olisi korrektia”.

Mutta oma rauha tuntuu kuukauden kyläläisellemme olevan se tärkein asia. Aiemmin ei juuri tullut oltua perheen tai tiiviin kaveri- ja ystäväporukan ulkopuolisiin ihmisiin yhteydessä - työ oli tuolloin niin kovin sosiaalista. Ja kuinka monta läheistä ystävää voi ihmisellä oikeastaan olla? Nyt lasten myötä on kylän sisäinen sosiaalinen piiri alkanut laajeta. Velvollisuudesta tuleekin ihan mukavaa - yhteisen toiminnan kautta tulee tutustuttua kyläläisiin eri tavalla.

Teksti: Kaarina Pullinen, kuva: Varpu Virmavirta

Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä - tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.

Klikkaamalla lisätietoja