Heinäkuu 2016, Jouko Korsisaari 64 v.

”Oikeastaan en ole kesävihtijärveläinen, kun tämä Kaisanimi on kokonaan Nurmijärven puolella”, toteaa Jouko Korsisaari. Matalan kynnyksen toimitusta tämä ei haittaa; näkyyhän kunnanraja 1928 rakennetun huvilan ikkunasta. Ja kun isäntä soutaa mato-ongelle saunan edustalle, onkin hän jo Vihtijärvellä.

Kun isä oli sodassa, niin äiti pyöritti firmaa. Silloin perhettä hoitamaan palkattiin
Vieno Tossavainen, eli ”Toto”. Hän oli perheessä 
töissä 50 vuotta. ”Hyvähän minun on, kun on aina ollut kaksi äitiä.”

Tyylikäs Kaisaniemen kokonaisuus siirtyi Korsisaarien suvulle vuonna 1954. Emil Korsisaari, Joukon isä, remontoi päärakennuksen ja antoi sen myöhemmin lahjakirjalla lapsilleen tasajaolla. Kukaan heistä ei halunnut muuttaa sinne vakituisesti asumaan, joten vuonna 1993 sovittiin tiukat säännöt sen käytöstä ja kunnossapidosta. Näin jokaisella perillisellä on kuukauden asumisoikeus kesällä ja viikko kerrallaan syksyllä säiden ja mielenkiinnon mukaan.

Lapsuudessaan Korsisaaret viettivät Kaisaniemessä koko kesän. Isä kävi sieltä käsin töissä Nurmijärvellä. Nykyään Jouko Korsisaari viettää aina yhden kuukauden kesästä Vihtijärven rannassa vaimonsa Helenan kanssa. Välillä myös lapset ja lapsenlapset vierailevat siellä, ja silloin riittää hulinaa.

Jouko on Vihtijärven osakaskunnan ”apupoika” ja yksi kolmesta Kivistöjen metsästysseurueen jäsenestä. Näiden reippailuharrastusten vastapainoksi Joukon sydäntä lähellä on viinit. Hän kuuluu kahteen eri viiniseuraan. Tämän hetken mielitiettyjä viinejä ovat Alsacen valkoviinit Ranskasta sekä Ribera del Dueron punaviinit Espanjasta. Kaikki harrastukset yhdistyvät luontevasti koko vuoden ajan ruokapöydässä. ”Miellyttävää”, toteaa toimittaja.

Korsisaarilla ollaan aina oltu samassa linja-autoyhtiössä töissä koko työuran ajan. Ja töitä on tehty paljon. Jouko muistelee hiukan huvittuneena aikaa, jolloin pojat jo johtotehtävissä ollessaan ilmoittivat isälleen pitävänsä lomaa niin kuin muutkin ihmiset. Ilmoituksesta seurasi kahden viikon puhumattomuus, mutta lomat pidettiin.
Elämä niin töissä kuin myös vapaa-aikana on sovittu ilman sen suurempia riitoja – yhtä matkaa. Jämptit sopimukset ovat taanneet sovun yhteisissä asioissa.

Jouko ei vieläkään osaa levätä laakereillaan. Tietokoneen näppäimillä kuluu nykyään yhä enemmän aikaa. Työssään Joukon ei koskaan tullut konetta käytettyä, joten harjoitukset ovat ankaria nyt eläkkeellä. Alkuviikosta hän täytti Vihtijärven kyläkyselyn verkossa. Kyselyyn vastaamista hän pitää erittäin tärkeänä, sillä nyt ollaan päättämässä, millainen kylän halutaan olevan pitkällä aikajänteellä. Vastaaminen on helppoa osittain karttuneiden taitojen, osittain hyvien ja mielenkiintoisten kysymysten ansiosta. ”Toivottavasti vastauksia tulee paljon”, kannustaa Jouko.

Jouko ja Helena asuvat Nurmijärven kirkolla. ”Ollaan me tuon Hellun kanssa vähän katseltu sopivan pientä taloa Vihtijärveltä, mutta toistaiseksi ei ole mieluista löytynyt”.

Tänä vuonna Joukon ja Helenan kesäkuukausi Vihtijärven rannassa oli kesäkuu. Joukoa kyllä kylillä näkee loppukesänkin aikana. Kun on ollut kesäasukkaana yli viidenkymmenen vuoden ajan, niin väkisinkin on osallisena moninaisissa kylän asioissa.

Teksti ja kuvat: Tero Pullinen

Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä - tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.

Klikkaamalla lisätietoja